Huomaathan, että aiheesta on kirjoitettu 3.10.2023 uusi ajantasainen blogi! Uuden blogikirjoituksen löydät täältä.
Erotilanteissa vanhempien tulee sopia miten lapsen asuminen järjestetään. Vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu toisen vanhempansa luona ja tapaa toista vanhempaa (etävanhempi) säännöllisesti. Vanhemmat voivat myös sopia, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on niin kutsutusta vuoroasumisesta, joka on ilmiönä varsin uusi, mutta joka on kasvattanut suosiotaan myös meillä Suomessa. 1.12.2019 tuli voimaan uudistunut lapsenhuoltolaki (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta), tällöin lakiin kirjattiin myös vuoroasuminen viralliseksi vaihtoehdoksi lapsen asumismuotona. Uudistuksen myötä myös elatuslain (Laki lapsen elatuksesta) 4 §:n 1 momenttiin kirjattiin 3 kohta, jossa otettiin huomioon vuoroasuminen asumismuotona. Suomessa vanhempien asuessa erillään vuoroasumiseen päätyy noin joka kolmas vanhemmista.
Asumisjärjestelyistä riippumatta, molemmilla vanhemmilla on aina elatusvastuu lapsesta. Elatuslain 1 luvun 1 §:n mukaan on lapsella oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Mainitun lain 1 luvun 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lastensa elatuksesta kykyjensä mukaan. Elatuskykyä arvioidaan vanhempien ikä, työkyky, ansiotyön tekemisen mahdollisuudet ja käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva mahdollinen muu elatusvastuu huomioiden. Lain 2 luvun 4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta; lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan; tai lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona. Elatusavun määräytyminen on lähtökohtaisesti dispositiivinen asia eli vanhemmat voivat keskenään sopia elatusavun määrästä lasten tarpeiden kattamiseksi.
Elatusavun tarkoituksena on hyvittää toiselle vanhemmalle lapsen välttämättömiä elinkustannuksia, jotka muodostuvat toisen vanhemman maksettavaksi. Harkittaessa rahallisen elatusavun määrää, on huomioitava se, miten vanhemmat tosiasiallisesti vastaavat juoksevista kuluista, ja minkälainen elatuskyky kummallakin vanhemmalla on. Elatuskykyä laskettaessa lapsilisää ei oteta huomioon vanhemman tulona, mutta se huomioidaan vanhempien elatusvelvollisuuden määrää alentavana seikkana. Oikeuskäytäntöön elatusavun määrän laskemiseksi vuoroasumistilanteissa on pitkään liittynyt epäselvyyksiä. Tilanteeseen ei ole saatu vielä yhtään korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, mutta hovioikeustasolla tilannetta kuitenkin selventävät seuraavat ratkaisut: Turun hovioikeus 23.10.2020, Helsingin hovioikeus 3.11.2020, Itä-Suomen hovioikeus 9.11.2021 ja Turun hovioikeus 11.1.2022. Turun hovioikeuden 23.10.2020 ja Helsingin hovioikeuden 3.11.2020 antamat ratkaisut valottavat sitä, miten asumiskulut tulee huomioida laskettaessa vanhempien elatuskykyä ja lasten elatuksen tarvetta. Oikeusministeriö on vuonna 2007 julkaissut ohjeen lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi. Ohjeessa on esitetty, mitä eri tekijöitä elatusavun suuruutta laskettaessa on perusteltua ottaa huomioon ja millaisella painoarvolla. Ohjeessa ei ole kuitenkaan otettu huomioon vuoroasumista koskevia säännöksiä, minkä vuoksi sitä voidaan noudattaa vuoroasumistilanteissa vain soveltuvin osin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2010:38 ilmenee oikeusohje, jonka mukaan edellä mainittua ohjetta voidaan käyttää yhdenvertaisuuden vuoksi apuna myös tuomioistuimissakin, mutta tuomioistuimen tulee arvioida, että ohjeen avulla saatava tulos on elatuslain mukainen.
Lähtökohta on, että vuoroasumistilanteessa kummankin vanhemman on järjestettävä asumisolonsa sellaisiksi, että lapsi voi asua hänen luonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoroasumistilanteessa vanhempien asumiskustannuksista vähennetään lapsen osuus asumiskustannuksista. Jos lapsi asuu saman verran kummankin vanhempansa luona ja kumpikin ostaa hänelle oman luonapitonsa aikana tarvittavat hyödykkeet, ja esimerkiksi lapsen harrastuskustannukset jakautuvat tasaisesti, elatuksen tarpeen määrittämisessä ei ole tarkoituksenmukaista huomioida lapsen yleisiä elinkustannuksia. Lapsen elatuksen tarvetta määriteltäessä tulee huomioida siis vain kuluja, jotka eivät muuten jakaudu tasaisesti vanhempien välillä, näiden elatuskyky huomioiden. Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisusta 9.11.2021 ilmenee vuoroasumistilanne, jossa asumiskustannusten huomioon ottaminen elatusavun määrän arvioinnissa on sen sijaan ollut perusteltua. Kyseisessä tapauksessa vanhempien elatuskyvyt olivat olennaisesti erilaiset, sillä äidillä ei ollut elatuskykyä lainkaan, kun taas isän elatuskyky oli hyvä. Tapauksessa kulut eivät jakautuneet tasan eikä vanhempien elatuskyvyt olleet samansuuruisia, minkä vuoksi yleiset kustannukset sekä asumiskulut tuli huomioida elatusavun laskennassa.
Vuoroasumistilanteissa lapselle suoritettava elatusapu voidaan vahvistaa esimerkiksi myös silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Eli tilanteessa, jossa kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtii lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja muutenkin suorittavat yhtä suuren osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista, voidaan se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua. Elatusavun osalta vuoroasumistilanteissa ei ole arvioinnin suhteen olemassa sellaisia sääntöjä, joita voitaisiin noudattaa samanlaisina kaikissa tapauksissa, vaan elatusavun määrään vaikuttavien seikkojen harkinta tulee tapahtua aina tapauskohtaisesti. Elatusavun määrän arviointi on erilainen silloin, kun vanhempien elatuskyvyt ovat samalla tasolla, ja silloin, kun toisen vanhemman elatuskyky on huomattavasti parempi kuin toisen. Erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa toinen vanhempi on vähävarainen, tulee huolehtia siitä, että lapsi saa riittävän elatuksen kummankin vanhemman luona. Esimerkiksi Turun hovioikeuden 11.1.2022 ratkaisussa vanhempien elatuskyvyt olivat olennaisesti erilaiset, minkä johdosta hovioikeus totesi, ettei isää ollut syytä vapauttaa suorittamasta elatusapua, vaikka isä osallistuikin äidin vuoroviikoilla lasten elatukseen tarjoamalla lapsille aterioita sekä maksamalla lasten kalliimpia hankintoja.
Kuten edellä todettiin, asiassa ei ole vielä saatu korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, joka selkeyttäisi vallitsevaa oikeustilaa ja tarjoaisi oikeusohjeen sovellettavaksi elatusapua koskevissa vuoroasumistilanteissa. Tällä hetkellä pääsääntönä on, ettei elatusapua määrätä maksettavaksi, mikäli vanhempien elatuskyky on samantasoinen ja he osallistuvat lapsen elatukseen yhtäläisesti. Tilanteessa, jossa toisen vanhemman elatuskyky on huomattavista matalampi, voidaan elatusapu sen sijaan määrätä maksettavaksi vanhemmalle, jonka elatuskyky on parempi. Tarkoituksena on taata lapselle riittävä elatus kummankin vanhemman luona.
Mikäli tarvitset apua elatusapuun liittyvissä kysymyksissä, ota rohkeasti yhteyttä! Arvioimme tilanteesi ja neuvomme sinua prosessin etenemisessä.
Kirjoitti 11.7.2022