Huoltomuodoista ja huoltajan tehtävistä
Yksinhuolto tarkoittaa sitä, että lapsen huolto on uskottu yksin vain toiselle vanhemmalle. Yhteishuolto taas tarkoittaa sitä, että lapsen huolto on uskottu yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle joko kokonaisuudessaan tai jaettuna. Yksinhuoltaja sotketaan käsitteenä monesti lähihuoltajaan/lähivanhempaan. Lähihuoltaja on se lapsen yhteishuoltajista, jonka luokse lapsen asuminen on vahvistettu.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (myöh. lapsenhuoltolaki tai LHL) 4.1. §:n mukaan huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Näin ollen huoltomuodon valinnassa on kyse erityisesti lasta koskevan päätöksentekovallan ja -vastuun jakamisesta silloin, kun huoltajat asuvat erillään. (Kurki-Suonio 1999: Äidin hoivasta yhteishuoltoon – lapsen edun muuttuvat oikeudelliset tulkinnat) Kun lapsi on vanhempien yhteishuollossa vastaavat molemmat huoltajat yhdessä näistä edellä mainituista lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä kaikki lasta koskevat päätökset (LHL 5 §, huoltajien yhteistoimintavelvoite), ellei tuomioistuin ole esimerkiksi määrännyt huoltajien välisestä tehtävien jaosta. Jotta yhteishuolto olisi mahdollista on vanhempien siis kyettävä yhteistoimintaan lasta koskevissa asioissa. Tämä ilmenee hyvin lapsenhuoltolain 10.2 §:stä, jonka mukaan tehtäessä ratkaisua lapsen huollosta on erityisesti kiinnitettävä huomiota vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet omien keskinäisten ristiriitojen edelle.
Yksinhuollon ratkaisuperusteista
Huoltoratkaisun tulee ennen kaikkea olla lapsen edun mukainen. (LHL 10.1 §) Vanhemmat voivat keskenään sopia joko yhteishuollosta tai yksinhuollosta, kunhan sopimus huoltomuodosta on lapsen edun mukainen. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle tai muulle sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jossa lapsella on asuinpaikka. Mikäli vanhemmat ovat huoltomuodosta erimielisiä asian ratkaisee tuomioistuin.
Tuomioistuin joutuu tekemään lapsen huollosta päätettäessä arvion yhteishuollon toimivuudesta. Tähän arvioon vaikuttavat mm. vanhempien välisen konfliktin taso ja kesto sekä riidan taustalla vaikuttavat syyt samoin kuin se, miten vanhemmat ovat aiemmin toimineet lapsen asioissa. (Aaltonen 2020: Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimessa – Lapsen huolto, tapaamisoikeus ja elatus) Tässä blogissa käsittelen tarkemmin sitä, millä perustein huollon uskominen yksin toiselle vanhemmalle voidaan katsoa lapsen edun mukaiseksi ratkaisuksi.
Tuomioistuimen arvioinnissa yksinhuoltoa puoltavia seikkoja eli vanhempien yhteishuollon toimivuuden todennäköisyyttä heikentäviä seikkoja voivat olla muun muassa seuraavat seikat:
- vanhemmat eivät ole lainkaan kyenneet eron jälkeen sopimaan lapsen käytännön asioiden hoitamisesta;
- vanhemmilla ei ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä;
- vanhemmilla on merkittävät näkemyserot lapsen kasvatusperiaatteista ja/tai lapsen tulevaisuuden järjestämisestä;
- toinen vanhempi on käyttänyt toistuvaa tai vakavaa väkivaltaa toista kohtaan;
- vanhempien välinen konflikti on pitkäaikainen ja syvä (patologiset riidat);
- toisella vanhemmalla on vakavia puutteita huoltajakyvyssä (vakavat mielenterveydelliset ongelmat, päihteiden väärinkäyttö)
- käytännön mahdottomuus päättää lapsen asioista yhdessä (toinen vanhempi asuu esimerkiksi ulkomailla tai on työnsä vuoksi jatkuvasti tavoittamattomissa tms.);
- vanhemmat ovat jo pitkään asuneet erillään ja lapsesta erillään asuva yhteishuoltaja on passiivisuudellaan tai toiminnallaan estänyt tai hankaloittanut lapsen asioiden hoitamista;
- yhteishuoltovaatimuksen pääasiallisena motiivina on pyrkimys kontrolloida toisen vanhemman elämää ja puuttua hänen yksityisasioihinsa. (Auvinen 2006: Huoltoriidat tuomioistuimessa: sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja nro 272)
Jos asiassa esitetyn selvityksen perusteella on todennäköistä, ettei toimivaa yhteishuoltoa voida vanhempien välillä saavuttaa tulee ratkaisussa useimmiten päätyä yksinhuoltoon, ellei esimerkiksi yhteishuollon jakaminen vanhemmille siten, että he päättävät tietyistä lapsen asioista (huoltajien tehtävänjakomääräykset), olisi myöskään lapsen edun mukaista.
Tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja siten tuomioistuimessakin käsiteltävät asiat ovat hyvin erilaisia. Monissa tapauksissa on sekä yhteishuoltoa että yksinhuoltoa puoltavia seikkoja. On myös muistettava, että mikään em. seikoista ei sinällään yksin määrittele tuomioistuimen ratkaisua lapsen huollosta vaan ratkaisu perustuu aina yksittäistapauksessa tehtyyn kokonaisharkintaan siitä, mikä on lapsen edun mukainen ratkaisu.
Mikäli asiassa päädytään yksinhuoltoratkaisuun, on erityisen tärkeää pitää huoli siitä, että huollosta erotetulla vanhemmalla säilyy sama oikeus lasta koskevien salassa pidettävien tietojen saantiin kuin huoltajalla. Mikäli vanhemmat sopivat yksinhuollosta voivat he sopia samalla myös tietojensaantioikeudesta. Tällöin sopimuksen vahvistaa sosiaalitoimi. Mikäli asia ratkaistaan tuomioistuimessa voi tuomioistuin tällöin päättää huollosta erotetun vanhemman tietojensaantioikeudesta.
Kirjoitti 14.9.2020